About the Book
Lahde: Wikipedia. Sivut: 34. Luvuissa: Eidsvollin kansalliskokousmiehet, Norjan paaministerit, Arne Treholt, Nicolai Wergeland, Anders Lange, Severin Lovenskiold, Wilhelm Frimann Koren Christie, Christian Magnus Falsen, Carl I. Hagen, Georg Sverdrup, Gro Harlem Brundtland, Jonas Rein, Herman Wedel-Jarlsberg, Trygve Lie, Vidkun Quisling, Theis Lundegaard, Christian Adolph Diriks, Frederik Wilhelm Stabell, Gustav Peter Blom, Johan Daniel Frederik Petersen, Frederik Schmidt, Einar Gerhardsen, Hans Christian Ulrik Midelfart, Jacob Aall, Peter Motzfeldt, Diderich Hegermann, Carsten Anker, Haakon Lie, Jens Stoltenberg, Peder Anker, Ase Kleveland, Christopher Frimann Omsen, Tron Ogrim, Andreas Rogert, Even Thorsen, Trygve Bratteli, Konrad Knudsen, Lars Korvald, Thorbjorn Jagland, Linda Medalen, Kjell Magne Bondevik, Thorvald Stoltenberg, Siv Jensen, Dagfinn Hoybraten, Kare Willoch, Ole Danbolt Mjos, Aslaug Haga, Jo Benkow, Kristin Halvorsen, Liv Signe Navarsete, Jonas Gahr Store, Gunnar Stalsett, Christopher Hornsrud, Erna Solberg, Odvar Nordli, Einar Hareide, Lars Sponheim, Svenn Stray, Per Kleppe, Jan Sahl, Petter Jakob Bjerve. Ote: Luettelo Norjan varakuninkaista (visekonge), kuvernooreista (rigsstatholder), ensimmaisista ministereista (forstestatsrad) ja paaministereista (statsminister). Vuoteen 1873 asti Ruotsin ja Norjan kuningas hallitsi Norjaa kahdesta hallituksesta, toinen Tukholmassa ja toinen Christianiassa (nyk. Oslo). Tukholman hallituksessa oli paaministeri ja kaksi ministeria, joiden tehtava oli valittaa Christianian mielipiteita kuninkaalle. Christianian hallitusta johti kuvernoori (rigsstatholder). Ajoittain kruununprinssit olivat nimitettyina Norjan varakuninkaiksi. Kuninkaan ollessa paikalla hanella oli kuitenkin korkein asema. Jos kuvernooria, varakuningasta tai kuningasta ei ollut paikalla, maata hallitsi ensimmainen ministeri, joka oli hallituksen korkein ministeri. Heinakuussa 1873 vuodesta 1856 tyhjana ollut kuvernoorin asema lopetettiin, ja ens...
